Raportti EM-reissusta Bryneen 4.-9.9.2008
Mod 2500-luokan Suomen mestaruuden ansiosta saimme mahdollisuuden lähteä
katselemaan muun Euroopan meininkiä Helmi-Orvokin kanssa. Opintomatkamme kovien
koneiden luokkaan alkoi aamuneljältä torstaina 4.9. kun suuntasimme
Transporterimme keulan kohti EM-kisapaikkaa Norjan Bryneä. Aution Pasi ja
Hiitolan Tero (jatkossa Rekkapojat) olivat hövelisti lupautuneet kuljettamaan
samalla rekalla Helmi-Orvokin, Liugongin ja Stormy Lightningin. He olivat
aloittaneet reissunsa jo keskiviikkona Oulunsalosta ja koukkasivat iltapäivällä
Porvooseen ja siitä edelleen Tarvasjoelle poimimaan koneet kyytiin. Edessäpäin
oli siis reipas 1500 km ajomatka Porvoosta.
Laiva lähti Turusta kahdeksan jälkeen aamulla ja päivän vietimme syöden,
höpisten ja maisemia katsellen. Keli oli komea, joten Galaxyn kannella
seisoskelu oli vallan mukavaa ajankulua pitkän laivamatkan aikana. Pasi järjesti
meille hytinkin sillä verukkeella, että Hiitolan Tero muka kuorsaa niin paljon,
ettei samaan hyttiin ole mitään asiaa...Päivätorkkuja kokeilimme pariinkin
otteeseen, jotta ajomatkalla olisimme virkeämpinä. Perillä Tukholmassa olimme
illalla seiskan hujakoilla ja matka jatkui välittömästi peräkanaa ajellen.
Saimme naapurilta lainaksi LA-puhelimen, jolla oli hitsin hyvä pitää yhteyttä
Rekkapoikiin. Lällärin avulla oli helppo sopia vessatauot yms. ja höpistä
levottomia! Luukutimme yötä myöten halki Ruotsin pilkkopimeässä ja kaatosateessa
keliä kiroillen!!!! Yövyimme juuri ennen Osloa levähdysalueella tai siis otimme
pienet torkut... Muutaman tunnin levon jälkeen jatkoimme matkaa Etelä-Norjan
mutkaisille ja mäkisille teille. Maisemat olivat kyllä odotusten mukaiset elikkä huikeat!
Saavuimme Bryneen perjantai-iltana 5.9. kuuden hujakoilla. Norskit olivat
järjestäneet varikolle lastauslaiturin, vaikka ennakkoon he lupasivat vain
erilaisia ramppeja. Puomitraktori ilmestyi paikalle oitis kun aloimme
suunnittelemaan kaluston purkamista, hieno homma! Varikkopaikassa olisi kyllä
ollut toivomisen varaa. Edellisellä viikolla Brynessä oli satanut 60 mm ja
järjestäjien varikoksi suunnittelema pelto oli melkoista velliä. Kilpailijat
sijoitettiin ympäröivän teollisuusalueen firmojen parkkipaikoille, jotka olivat
onneksi asfalttia. Meille kävi kuitenkin huono tuuri ja saimme ruudun
biojäteastian vierestä syrjäisestä nurkasta. Haisut olivat melkoiset ja
ajoittain jopa oksettavat! Muutaman oluen voimin käppäilimme ympäri
varikkoalueita ja äimistelimme suuren maailman vehkeitä. Unihiekka kuitenkin
painoi silmäluomissa, joten Volkkarin takakontti kutsui Helmi-Orvokki tiimiä
melko varhain.
Lauantaiaamuna 6.9. aloimmekin jännittää Pasin ja Tommin puolesta. Katsastusten
jälkeen ETPC:n katsastusmiehet lähettivät tiukasti terveisiä Suomeen
kollegoilleen: Lukekaa sääntökirja! Keskustelua varmasti kaivataan ensi kesän
mittelöitä ajatellen...Ensimmäisenä oli Tommin vuoro ja Stormy Lightning
loikkasikin komeasti ekalla vedolla 77,02. Kakkosveto lähti vauhdikkaasti
liikkeelle, mutta päättyi ilmeisesti nokka-akselin katkeamiseen 58,55 metrin
kohdalla. Tuloksena kuitenkin komeasti 9. sija. Hyvä Tommi! Rata vaikutti tosi
pitävältä ja lavetti varsinaiselta vauhdin tappajalta. Radalle saatiin romua ja
irtorenkaitakin kisan tuoksinassa. Voiton mineissä vei Lambada IV (NL).
Liugong vauhdissa Liugongilla ei ollut tuurit kohdallaan. Ensimmäisessä vedossa Pasin ajokki
sinkaisi ulos radan oikeasta laidasta täysin tapojensa vastaisesti. Kakkosveto
toppasi 43,94 metrin kohdalle ja jälleen oli ulosajo lähellä. Traktori piti
omituista rutinaa ja Pasi epäilikin perän tai tasauspyörästön napsahtaneen.
Tarkka diagnoosi jäi kotipuolessa tehtävän avauksen varaan. Harmin paikka, sillä
mahdollisuuksia olisi pitävän radan takia ollut parempaankin! Kirkkaimman
mitalin nappasi Inter-Techno Lambada (NL). Kisat saatiin lauantain osalta
päätökseen juuri kreivin aikaan iltaysiltä. Pimeä alkoi juuri häiritä oleskelua
katsomossa. Hiipparoimme iltasella vielä ihailemassa komeita kuljetuskalustoja
ja taas tuli lottovoittoa ikävä! Kyllähän noissa budjeteissa joku pieni ero
taitaa olla...
Sunnuntaina 7.9. heräsimme varhain, mutta jo hetken päästä puomikone saapui
noutamaan Helmi-Orvokkia katsastukseen. Käkimme jonossa aikamme ja juuri
päästyämme katsastusalueelle alkoi sataa ravakasti. Katsastusmiehet taisivat
olla sokerista, sillä homma pantiin tyystin jäihin sateen ajaksi. Lopulta
pääsimme syynin alle vihon viimeisinä ja Terolta jäi sen vuoksi sunnuntain
avajaisseremoniat väliin. Olisihan se ollut kiva osallistua lippukulkueeseen
kuten muutkin kuskit! Helmi-Orvokki selvisi katsastuksesta puhtain paperein,
huomauttamista löytyi ainoastaan ylimääräisetä sammutuskytkimestä sekä pahoin
vääntyneestä rungosta. Tuo runkojuttu on sinänsä hupaisa, että säännöissähän
määritellään vain rungon pituus. Ei muotoa tai edes materiaalia! No, uusiksihan
se on kuitenkin tarkoitus laittaa talven aikana. Pro Stock-luokkaa ehdimme
seuraamaan vain sivusilmällä vaakajonosta, joten kuvatkin jäivät valitettavasti
ottamatta. Onnittelut Pekalle hopeasta!
Eka veto oli mitaltaan 63,96 metriä. Kone toimi hyvin, ei yskinyt eikä
paukkunut! Koukku oli säädetty mahdollisimman alas, jotta ajettavuus olisi
hivenen normaalia parempi. Lauantaina yksi mini oli nutullaan melko rajun
pomppimisen jälkeen ja pelkäsimme Helmi-Orvokinkin pillastuvan Suomen kisoista
tuttuun tapaan. Pelko oli turha ja kakkosvetoon nostimmekin koukkua. Tulos
parani hieman (69,14 m), mutta riitti vasta 13. sijaan. Hevosvoimat eivät
yksinkertaisesti riitä Euroopan huippuja vastaan! Onneksi taakse jäivät
kuitenkin ruotsalaisten Belsebub ja norskien Sleed Killer II. Ennakkoon olimme
asennoituneet viimeiseen sijaan, joten kaksi päänahkaa oli mieltä ylentävä
saavutus. Voittajaksi kruunattiin Black Gold (GB).
Välittömästi luokan jälkeen aloimme keräämään kimpsuja kasaan. 4, 5 tonniset
kisasivat vielä, kun käänsimme nokkamme kotia kohti. Alkumatkan ajelimme
peräkkäin rekkapoikien kanssa, mutta lähdimme livohkaan heti Kristiansandin
jälkeen. Rekkapojat päättivät ajella yhtäkyytiä Tukholmaan saakka, mutta me
ehdimme tempaista sievoiset yöunet Oslon liepeillä. Pakko olikin stopata, sillä
kuljettaja taisi jo nukkua viimeiset 50 kilometriä....Maanantaina 8.9.aamulla
heräilimme levähdysalueelta ja näimme mainion matkailutavan. Vieressämme oli
parkissa saksalaispariskunnan citymaasturi perässään komea vene trailerin päällä
ja herrasväki kömpi yöpuulta koirineen ulos veneestä. Loistava idea, mikäli
sattuu omistamaan veneen, muttei asuntovaunua....
Tukholmaan saavuimme pari tuntia ennen laivan lähtöä. Nälkä kurni suolissa ja
lihapullat & muusi tekivät kauppansa. Kisapaikan antimet olivat melko heppoiset
(hot dog = kylmä sämpylä + hailakka nakki tai hampurilainen = kylmä sämpylä +
viileä jauhelihapihvi. Kyllä olisi norskeilla oppimista esim. Nurmeksen
kisajärjestäjiltä kuinka ruokapuoli hoidetaan kunnolla!) ja ruokapaikat olivat
yöllä ajettaessa melkoisen vähissä. Laivalla jutskailimme muiden suomalaisten
kisaturistien kanssa drinkkien ääressä ennen maaten menoa. Aamupalan jälkeen
olikin heti aika poistua laivalta ja jatkaa Porvoota kohti. Kotosalla olimme jo
ennen puolta päivää ja ehdimmekin siivoilla Volkkarin ennen Rekkapoikien tuloa,
sillä he jättivät Stormyn kotiin ensimmäisenä. Helmi-Orvokki purettiin kyydistä
ja vilkuteltiin hei heit sitkeille sisseille, jotka jatkoivat luukutusta vielä
Oulua kohti.
Kaiken kaikkiaan reissu oli hieno kokemus, vaikka menestystä ei meille
tullutkaan. Muistelemista riittää varmasti vielä pitkälle talven pimeisiin
iltoihin. Suuret kiitokset Rekkapojille traktorin kuljetuksesta ja aivan
mahtavasta matkaseurasta! Kehuja myös lukuisille suomalaisille kisaturisteille,
jotka kannustivat pontevasti Helmi-Orvokkia. ja kaikkia sinivalkoisia
vehkeitä....Kuten kuljettajammekin kuuluttajan haastattelussa totesi: HYVIN MENI!
-Tero ja Maukka